AIKAKAUDET

Kalmarin unionin aika (1397-1523)

Kalmarin unioni syntyi kun saksalainen Albrekt Mecklenburgilainen syrjäytettiin Ruotsin kuninkaan paikalta vuonna 1389. Tämän johdosta Tanskan ja Norjan kuningatar Margareta I:stä tuli myös Ruotsin, ja näin myös Suomen hallitsija. Vanhan vallan saksalaisia kannattajia liittyi Itämerelle vitaaliveljiksi kutsuttuihin merirosvoihin, jotka aiheuttivat merellä levottomuutta 1390-1430-luvuilla, mm. Turun ja Tukholman kaupungit olivat hetkellisesti heidän hallussaan. Taalainmaalla vuonna 1434 alkanut talonpoikaiskapina ulottui myös Suomeen Davidin kapinan syttyessä vuonna 1438. Kalmarin unionin loppuaika oli väkivaltaista aikaa sisäisten valtakamppailuiden johdosta. Tanskalaiset tekivät sotaretkiä Ruotsiin ja hävittivät myös useaan otteeseen Suomen rannikkoseutuja edeten aina Hämeeseen asti. Samaan aikaan jatkuvat rajakahakat Novgorodin kanssa laajenivat 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa ajoittain myös sodaksi. Helmikuussa 1520 Tanskan kuningas Kristian II valloitti Ruotsin ja surmautti suuren osan Ruotsin yläluokasta Tukholman verilöylyssä. Ruotsalaiset nousivat kapinaan tanskalaisia vastaan ajaen heidät pois maasta. Kalmarin unioni päättyi vuonna 1523.

Vaasa-aika (1523-1617)

Kuningas Kustaa Vaasa irrotti Ruotsin Kalmarin unionista sekä nosti Vaasojen hallitsijasuvun Ruotsin valtaistuimelle. Hänen hallituskaudellaan valtakunnassa toteutettiin laajamittaisia uudistuksia, kuten esimerkiksi uskonpuhdistus. Ruotsista tehtiin lisäksi perinnöllinen kuningaskunta, ja Kustaa Vaasan kuoltua hänen poikiensa välillä syntyi kiistoja vallanperimyksestä. 1500-luvulla Ruotsi kävi myös useita sotia Venäjää vastaan, mikä vaikutti Suomen ja varsinkin talonpoikien asemaan. Suomalaiset talonpoikaislevottomuudet johtuivat Kustaa Vaasan aloittamasta kuninkaanvallan kasvusta, joka aiheutti talonpojille taloudellisia rasitteita. Merkittävin kapina oli nuijasota, joka suuntautui aatelia ja erityisesti Klaus Flemingiä vastaan ja sai alkunsa linnaleirijärjestelmän rasitteista sekä Ruotsin valtakunnan valtaistuinriidoista

1600-luku

Tärkeitä tapahtumia

Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perustetaan 1602. Se jakaa ensimmäistä kertaa osakkeita. Alankomaiden tasavalta nousee taloudelliseksi ja poliittiseksi suurvallaksi.
Skotlannin ja Englannin kuningaskunnat liittyvät personaaliunioniin keskenään vuonna 1603.
Tulppaanikaupan pörssiromahdus 1637 johtaa moniin konkursseihin.
Kolmikymmenvuotinen sota Euroopassa (1618-1648). Saksassa surmansa saa 25-40 prosenttia väestöstä.
- Westfalenin rauha
  - Alankomaat saa virallisesti itsenäisyyden Habsburgeilta
  - Ruotsi nousee suurvallaksi.
Sekasorron aika Venäjällä 1598-1613. Puola ja Ruotsi miehittävät Moskovaa ja Novgorodia. Romanov-suku nousee valtaistuimelle.
Pohjan sota 1655-1660: Ruotsi, Venäjä ja Brandenburg hävittävät Puolaa. Kolmannes väestöstä kuolee.
1642: Biblia, koko Raamattu suomeksi. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustetaan Turkuun.
Englannin sisällissota (1642-1651).
Kiinassa Qing-dynastia syrjäytti Ming-dynastian 1644.
Noitavainot
Mainio vallankumous Englannissa 1688-1689
Katovuosina 1695-1697 nälkään ja tauteihin kuoli Suomessa n. 130 000 ihmistä eli kolmannes maan väestöstä.
Puhdasoppisuuden aika
Maailmankauppa kasvaa.
Euroopan kaupungit ja kuningashuoneet vaurastuvat.

1700-luku

Merkittäviä tapahtumia

Valistusaika
Teollinen vallankumous alkaa lähinnä Isosta-Britanniasta.
Persia valloitti Afganistanin.
1700-1721: suuri Pohjan sota, Isoviha 1713-1721 (venäläisten miehitys Suomessa)
Espanjan perimyssota (1702-1713)
1707: Ison-Britannian kuningaskunta muodostettiin.
Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu. Se käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika.
Itävallan perimyssota (1740-1748)
1741-1743: Hattujen sota, Ruotsin hyökkäys, Venäjä miehitti jälleen koko Suomen (pikkuviha), Turun rauha.
1750: pieni jääkausi kylmimmillään.
Seitsenvuotinen sota (1756-1763) (myös: Suuri siirtomaasota, Pommerin sota), ensimmäinen "maailmansota".
1770-luku: James Cookin tutkimusmatkat
1771: Kustaa III:n vallankaappaus Ruotsissa. Kustaa III:n revenssisota ja Anjalan liitto kuningasta vastaan 1788.
1776 Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, vapaussota (1776-1783) ja perustuslaki 1789.
1789: Ranskan suuri vallankumous.
1799: Napoleonin joukot löysivät Rosettan kiven.
Ensimmäiset lähetysseurat perustetaan 1700-luvun lopulla.

1800-luku

Suomen sota 1808-1809.
Vuonna 1807 Tilsitissä Venäjä (Aleksanteri I ) ja Ranska (Napoleon) solmivat liiton. Aleksanteri I tehtävänä oli tässä liitossa taivuttaa Ruotsi sulkemaan satamansa Englantilaisilta laivoilta. Kustaa IV Adolf ei suostunut tähän, jolloin venäläiset hyökkäsivät Suomeen Napoleonin suostumuksella talvella 1808. Korostettakoon tässä, että venäläiset eivät lähteneet valloitussotaan vaan pakottaakseen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin tekemään sovinnon Napoleonin kanssa. Ruotsin ylin johto uskoi suurimman vaaran tulevan Napoleoinin liittolaisen Tanskan taholta eikä Venäjän taholta. Siksi Suomen joukkojen ylipäällikölle oli annettu ohjeet säilyttää joukot lyömättöminä ja peräytyä Pohjanmaalle. Klingspor joukkoineen vetäytyi Pohjanmaalle aina Ouluun saakka. Jo sodan alussa Viapori antautui häpeällisesti melkein ilman taistelua. Kesällä 1808 Suomen armeija alotti vastahyökkäyksen, mutta hyökkäys pysähtyi Etelä-Pohjanmaalle ja Savoon. Adlercreutz kärsi tappion Oravaisissa, minkä jälkeen joukot vetäytyivät vähitellen Ruotsiin ja näin Suomi oli jälleen venäläisten miehittämänä. Virkamiehet eivät poistuneet maasta niin kuin isonvihan ja pikkuvihan aikana, vaan jäivät hoitamaan tehtäviään.
1809 Haminan rauha: Ruotsi luovutti Venäjälle varsinaisen Suomen myös osan Lappia, ja kaistaleen Länsipohjaa. Rajajoiksi tulivat Tornion- ja Muonionjoet.
1809 Aleksanteri I kutsui Porvooseen valtiopäivät (Suomen autonomia syntyy).

1809 Suomi liitettiin vuosisatoja kestäneen Ruotsinvallan jälkeen Venäjään. Samoihin aikoihin Suomeen teki tuloaan romantiikkana tunnettu aatevirtaus, joka jäsentyi Suomessa 1810-luvulla niin sanotuksi Turun romantiikaksi. Turun romantiikan tavoitteena oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen. Venäjän keisarit kaukaisissa palatseissaan olivat Suomen suuriruhtinaita ja hallitsijoita yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1808 Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita, mutta keisareiden ajan päättyessä se oli saavuttanut Euroopan keskitason. Suomen historian vaiheet ovat kietoutuneet yhteen Euroopan suurvaltojen historian kanssa. Vuonna 1807 Napoleon ja Aleksanteri I olivat sopineet, että Venäjä suostuttelee Ruotsin liittymään Britannian vastaiseen kauppasaartoon. Kun Ruotsi ei suostunut, venäläiset joukot hyökkäsivät Suomeen vuonna 1808. Ruotsi hävisi sodan ja joutui luovuttamaan Suomen Venäjälle. Tästä alkoi Suomen autonomian kausi, joka päättyi vuonna 1917 itsenäistymiseen Venäjästä.

1800-luvulla Suomen alueen asukkaista suurin osa asui maaseudulla. Väestö jakautui eri säätyihin, jotka määrittivät yhteiskunnallisen aseman sekä erityisoikeudet. Kartanoissa asuivat korkein sääty eli ruotsinkielinen aatelisto (0,1 %), jotka viettivät palvelusväen pyörittämää ylellistä elämää. Koulutuksen saanut papisto (0,3 %) hoiti kirkollisten toimituksien ohessa mm. lukutaidon kuulustelut eli kinkerit. Suomen alueella talonpojat (25 %) olivat oma säätynsä, jotka elivät omavaraistaloudessa viljellen sukutilojaan. Porvareiden (3 %) säätyoikeus oli oikeus kaupankäyntiin kaupungeissa. On tärkeä muistaa, että suurin osa kansasta (70 %) oli vailla minkäänlaisia säätyoikeuksia. Esimerkiksi torpparit (vuokraviljelijät), mäkitupalaiset, rengit ja loiset elivät usein kurjissa oloissa, tehden työtä ruokapalkalla.

1800-luvun lopussa suomalainen yhteiskunta alkoi muuttua nopeasti. Suomen väestö kasvoi ja Suomi alkoi teollistua. Yhä suurempi osa suomalaisista oli työläisiä. Työläisillä ei ollut omaisuutta, vaan he tekivät töitä esimerkiksi kaupunkien tehtaissa. Suomessa tapahtui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kansallinen herääminen. Suomalaiset alkoivat ajatella, että kaikki Suomessa asuvat ihmiset muodostavat Suomen kansan. Ihmiset eivät olleet enää vain jonkin säädyn tai kyläyhteisön jäseniä, vaan he ajattelivat olevansa suomalaisia ja Suomen kansalaisia.

1800-luvun lopussa Suomeen rakennettiin paljon kouluja ja kansa alkoi sivistyä. Myös köyhien perheiden lapset saivat mennä kouluun. Opiskelun avulla ihmiset pystyivät vaikuttamaan omaan asemaansa yhteiskunnassa. Kaikki edellä mainitut muutokset vaikuttivat siihen, että sääty-yhteiskunta hajosi 1800-luvun lopussa. Sen tilalle tuli uusi yhteiskunta, jossa kansalaiset olivat aktiivisia toimijoita. He perustivat yhdistyksiä, keskustelivat politiikasta ja yrittivät vaikuttaa yhteiskuntaan. Tällaisesta yhteiskunnasta käytetään nimeä kansalaisyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa kaikkea kansalaisten omaa toimintaa, jolla yritetään vaikuttaa yhteiskuntaan. Kansalaisyhteiskunnan syntyminen toi esiin myös kansan poliittiset erimielisyydet. 1800-luvun kuluessa köyhien ja rikkaiden välinen eriarvoisuus oli lisääntynyt ja tuloerot olivat kasvaneet. Suomesta oli tullut teollisen aikakauden luokkayhteiskunta. Siinä ihmisen aseman ja arvon määräsi varallisuus eli se, kuinka paljon ihmisellä oli omaisuutta. Maaseudun torpparit ja loiset sekä kaupunkien työläiset alkoivat nyt vaatia itselleen lisää oikeuksia. Hallitsevassa asemassa olevat ihmiset eivät kuitenkaan halunneet luopua omista etuoikeuksistaan.

1900-luku

Maaseudun työväestö asui vuosisadan vaihteessa ahtaasti. Asumukset olivat pieniä, matalia, pimeitä, kylmiä ja heikosti varusteltuja. Valtaosa rakennuksista oli yksi- tai kaksihuoneisia. Huoneissa oli omat tulisijansa ja pienet ruutuikkunat. Tavallista oli rakentaa hirrestä ensin yksihuoneinen talo ja laajentaa sitä, jos siihen taloudellisia mahdollisuuksia tuli. Rakennukset olivat usein huonosti rakennettuja. Ei ollut tavatonta, että maavaraisten rakennusten lattia ja alimmat osat olivat homeessa jo muutaman vuoden jälkeen rakentamisesta. Aina 1900-luvun puoliväliin saakka maaseudun työväestön asuinoloja ja rakentamista ei yhteiskunnan toimesta ohjattu tai määrätty.

Kaupungeissa eivät olot olleet juurikaan paremmat. Niissä asuttiin kyllä väljemmin kuin maaseudulla mutta hyvin vaatimattomissa oloissa. Myös kaupunkien asunnoista valtaosa oli yhden tai kahden huoneen suuruisia. 1900-luvun alussa oli tavallista, että yhtä huonetta kohden oli neljä asukasta. Monellakaan ei ollut varaa omaan asuntoon, joten alivuokrasuhteet olivat yleisiä. Asumistiheyttä selitti myös se, että lapsiluku oli suuri myös kaupunkien työläisten keskuudessa.

Suomen kansan luokkayhteiskunnan kahtiajako syveni 1900-luvun alussa. Itsenäistymisen jälkeen Suomen kansa jakautui kahtia punaisiin vasemmisto-sosialisteihin sekä valkoisiin porvareihin. Epäluulot ja sekavat yhteiskunnalliset olot laukaisivat sisällissodan tammikuussa 1918. Sodalle oli luonteenomaista poliittinen väkivalta ja terrori. Sota päättyi valkoisten voittoon saksalaisten avustamina vuoden 1918 huhti-toukokuussa. Sota jätti jälkeensä kipeät haavat ja vasta talvisotaa ja jatkosotaa seuranneena jälleenrakentamisen kautena alettiin todenteolla puhaltaa yhteen hiileen. Neuvostoliitolle toimitettavat sotakorvaustavarat ja teollisuuden uudelleenjärjestelyt ja erityisehdot laajensivat Suomen teollisuuden pohjaa. Sotakorvausteollisuus itsessään työllisti, lisäsi vientiä ja kehitti perusteollisuutta ja yrittäjyyttä.

Kansalaissodan jälkeen presidentiksi valittiin K.J.Ståhlberg, joka edisti kahtia jakautuneen Suomen eheytymispolitiikkaa. Poliittinen kuohunta jatkui 1930-luvulle, jolloin Lapuan liike muilutti kommunistien kannattajiksi katsomiaan henkilöitä. Kansa sai tarpeekseen Lapuanliikkeestä nk. Mäntsälän kapinan jälkeen, jolloin liike yritti kaataa istuvan hallituksen. Suomalaista yhteiskuntaa eheytti 1930-luvulla Kajanderin johtama punamultahallitus ja sen demokratiaa alleviivaava linja. Kun talvisota vuonna 1939 alkoi (Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota) puna-armeija kohtasi vapauttaan ainutlaatuisen yksimielisesti puolustavan Suomen kansan. Kansalaissodan haavoja umpeutti ja yhteiskuntaa eheytti myös ns. tammikuun kihlaus vuonna 1940, kun työnantajat tunnustivat ammattijärjestöt tasavertaisiksi neuvottelukumppaneikseen ja vasemmistojärjestöt sallivat jäsentensä liittyvän suojeluskuntiin. Suomi taisteli toisessa maaimansodassa Neuvostoliittoa vastaan, ensin talvisodassa yksinään ja jatkosodassa Saksan rinnalla. Jatkosodan jälkeen Suomen ulkopolitiikan suunta oli arvioitava uudelleen. Neuvostoliiton valvontakomissio oli vuoteen 1947 paikanpäällä valvomassa, että Suomi tinkimättä noudatti vuonna 1944 solmitun välirauhan ehtoja. Suomi oli säilyttänyt itsenäisyyden, mutta Suomen tahto oli käytännössä Moskovan taskussa. Sotakorvaukset oli maksettava, niin sanotut sotasyylliset tuomittava ja sodanaikainen armeija kotiutettava. Sotien jälkeen Suomella oli edessään myös mittavat alueluovutukset ja evakkojen asuttaminen.

1940-luvulla elettiin pula-aikoja, jolloin oli pulaa vähän kaikesta, elintarvikkeiden ohella myös kankaista. Vaatteita pyrittiin uusiokäyttämään mahdollisimman pitkään. Lähes kaikkea säännösteltiin.. Vaikka tuotteita sai lunastaa kaupoista erillisillä ostokorteilla, niitä joutui kuitenkin useimmiten jonottamaan. 1940-luvulla myös nuoret joutuivat osittain aikuisten töihin. Koulupojat tekivät mm. tukkimiesten töitä. Suomi aloitti rauhanehtojen toimeenpanon 1944-45. Neuvostoliitolle toimitettavat sotakorvaustavarat ja teollisuuden uudelleenjärjestelyt ja erityisehdot laajensivat Suomen teollisuuden pohjaa. Sotakorvausteollisuus itsessään työllisti, lisäsi vientiä ja kehitti perusteollisuutta ja yrittäjyyttä. Sotatarviketuotannon johdosta osattiin tehdä korkeaa laatua ja vientimarkkinat alkoivat vetää myös muualle. Vuosi 1952 muistetaan erityisesti sotakorvausten päättymisestä, Armi Kuuselasta ja Helsingin Olympialaisista. Neuvostoliitto esitti Suomelle vuonna 1948 YYA-sopimusta eli ystävyys-,yhteistyö-ja avunantosopimusta. Suomi hyväksyi sopimuksen, kunhan oli ensin saanut siihen joukon muutoksia. Sopimus sitoi Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Suurvaltapolitiikassa vallitsi 1950-luvulla liennytysvaihe ja tämä antoi Suomelle lisää liikkumavaraa. Neuvostoliitto ei esittänyt vastalausetta, kun Suomen eduskunta päätti vuonna 1955 viedä Suomen pohjoismaiden neuvostoon. Loppuvuodesta 1955 Suomesta tuli myös YK:n jäsen.

Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Suomi koki myös valtavan rakennemuutoksen ihmisten muuttaessa kasvukeskuksiin. Lisäksi 1960- ja 70-lukuja leimasi nuorison lisääntynyt poliittinen tietoisuus. Suomessakin nuoriso nousi "barrikadeille" amerikkalaisen uusvasemmiston ja ranskalaisen opiskelijaliikkeen kannustamina. Taustalla olivat tietenkin ihanteina mm. Kiinan kulttuurivallankumous. Suomessa vasemmiston "vihaiset nuoret miehet" toimivat vanhaa kulttuuria ja politiikkaa vastaan. Yhtenäiskulttuuri sai 1960-luvulla väistyä moniarvoisuuden tieltä.Yhteiskunnan modernisoitumiskehitys lähti liikkeelle. Jyrkkä poliittisuus työnsi lonkeroitaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla niin massa- kuin eliittikulttuuriinkin. Vasemmistolainen taistelukulttuuri sai kuitenkin 1980-luvulla väistyä kaupallisuuden tieltä.

1980-luvulla koettiin nopean teknologisen kehittymisen ja uuden bisneskulttuurin nousu, jonka taituttua Suomi joutui historiansa syvimpään lamaan. Osasyynä lamalle oli Neuvostoliiton kaatuminen. Samalla Suomelle tarjoutui tilaisuus suuntautua yhä enemmän lännen markkinoille. Mauno Koivisto valittiin vuonna 1982 tasavallan presidentiksi Kekkosen erottua virastaan. Koivisto tähdensi ulkopolitiikassaan jatkuvuutta ja Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan vaalimista. Ulkopoliittiset muutokset, jotka alkoivat 1980-luvun lopulla, heijastuivat myös Suomeen. Henkinen ilmapiiri vapautui ja Suomen ulkopoliittinen liikkumavara kasvoi, ennen kaikkea Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Vuonna 1986 Suomi liittyi Efta:n täysjäseneksi ja vuonna 1989 Suomesta tuli viimein myös Euroopan neuvoston jäsen. Kylmän sodan päättymisen myötä Euroopan yhdentyminen alkoi toden teolla. (Kylmä sota oli vastakkainasettelun aika, jossa kilpailivat kaksi suurvaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen, kaksi aatesuuntaa, kapitalismi ja kommunismi, sekä kaksi talousjärjestelmää, lännen markkinatalousjärjestelmä ja kommunistimaiden suunnitelmatalous. Tavallisimmin sen katsotaan kestäneen toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton luhistumiseen 1990-luvun alussa. Kuitenkin 1970-luvulla, liennytyksen aikana, melko yleisesti katsottiin varsinaisen kylmän sodan jo päättyneen esimerkiksi Kiinan kansantasavallan hyväksymiseen YK:n jäseneksi 1971, Yhdysvaltojen vetäytymiseen Vietnamin sodasta vuonna 1973 tai ETYKin huippukokoukseen 1975.) Suomesta tuli Euroopan unionin jäsenvaltio vuoden 1995 alussa. Suomessa markat vaihtuivat euroon. Käyttöönottopäivä oli 1. tammikuuta 1999, vaikka käteisrahana euro tuli käyttöön vasta 1. tammikuuta 2002. Suomi oli siirtynyt uudelle vuosituhannelle, 2000-luvulle. 2000-luvun suurimpia keskustelunaiheita ovat olleet esimerkiksi terrorismi ja sen vastainen sota, Irakin sota, ilmastonmuutos, liikakansoitus sekä 2000-vuosikymmenen lopun finanssikriisi.

Lähteet:

hi3.fi

tyovaenliike.fi

yle.fi

wikipedia.fi